tiistai 26.5.2020 | 02:16
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Kannuslainen Matti Taskila kirjoitti kolumnissaan kirjeen ystävälleen

Ke 8.5.2019 klo 20:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kaikki alkoi siitä, kun tulit perheinesi kolmekymmentä vuotta sitten vierailulle kotiimme. Olimme tuulen tuomia Kannukseen. Emme olleet vielä kotiutuneet tänne, em¬me tunteneet toisiamme.

Me miehet päätimme muokata perunamaan. Tontilla oli hevosaura, mutta hevonen puuttui. Niinpä toinen tarttui vetopuuhiin ja toinen työnsi kädensijoista. Peru¬namaa tuli hikisen illan jälkeen istutuskuntoon ja mukulat mullan peittoon. Tuossa he¬vos¬telussa huomasimme, että itsensä likoon laittaminen oli molempien miesten ominaisuus.

Ystävyytemme syveni vuosien saatossa monipuolisiin luontoharrastuksiin. Keväällä rytiste¬limme rankametsissä, kesällä keräilimme metsämarjoja ja syksyllä kokeilimme hanakasti riistaonnea. Lapsuuden kotini maisemiin rakensimme vanhasta riihestä kunnon eräkämpän, jossa uupunut erämies on monet kerrat saanut nukkua väsymyksensä pois.

Eräkämpän rakentamiseen liittyy erikoinen kevään muisto. Tauolla, makkaranpais¬ton lomassa, aloimme ideoida erään kaupungin elinkeinoelämän kehittämistä. Tuo kau¬punki haki kilpailun kautta uutta ilmettä ja buustia, ja lupasi parhaille ideanikkareille hitusen riihikuivaa. Ja niin vain kävi, että yllätimme puskista koko raadin: hopeamitali ja kun-niakirja. Muistathan tämän? Vaappuviin osakkeisiin kokeilimme sitten panna saaliimme poikimaan.

Myös lapsistamme tuli hyviä ystäviä. Usein koulun päättyessä pak¬kasimme puolijouk-kueteltan ja suuntasimme heidän kanssaan hiljaiseen erämaahan yöretkelle. Siellä jokai-nen sai olla vuorollaan vartiossa ja etsiä aarteita. Noita seikkailuja vanhimmat lapsemme vieläkin muistelevat, mutta nuoremmille ne ovat oudompia, sillä päälle hiipivä ikääntyminen alkoi tasoittaa isienkin toimintatarmoa.

Jo nämä muutamat ystävyytemme väriläiskät kertovat luonteemme hulvattomamman puolen. Mutta ne kertovat myös luottamuksesta. Olemme oppineet tuntemaan toisemme syvälliset ajatukset ja elämän asenteen. Molempia meitä on ”maalima” murjonut kuraisilla kinttailla. Mutta mitäpä tuosta – kaikesta on selvitty. Ainahan tuo talven kylmyys päättyy ja kevään aurinko voittaa.

Nyt on jälleen kevät. Me molemmat liikehdimme levottomina ja malttamattomina. Jo¬takin pi¬täisi tapahtua. Laitetaanko itsemme likoon uusvanhalla tavalla: Vaimot mu¬kaan ja suunta tuolle legendaariselle eräkämpälle! Nyt olisi ideoita, mutta niitä pitää jalos¬taa.

Matti

#