perjantai 13.12.2019 | 17:13
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Liisa Ängeslevä muistuttaa, ettei koulussa ole pakko olla vain kivaa: Neljä yötä kouluun

Liisa Ängeslevä Lestijoki
Ke 7.8.2019 klo 20:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Olen yrittänyt muistella, että osasinko solmia kengännauhat, kuoria perunat ja pyyhkiä pyllyni, kun aloitin koulun hilkkua vaille seitsemän vanhana. Olen jokseenkin varma että osasin

Pienen ihmisen maailma oli kyläkoulun pihalla niin iso, että hiukan hirvitti. Siltikin koulun alkaminen oli mukavaa ja uuden oppiminen jännittävää. Taisin olla aika innokas ja ahkerakin ensimmäisinä vuosina. Kuinkahan olisi käynyt, jos kohtalo olisi ollut kuten monella muulla ikäiselläni. Jotkut opettajat tuntuvat olleet kiusaajista pahimpia, pilkanneet köyhän lapsen varusteita ja pakottaneet syömään sen kesäkeiton, vaikka olisi kuinka oksettanut.

Koulun alkuun valmistauduttiin aivan kuten nytkin. Hankittiin koululaukku (silloin ei vielä reppuja käytetty) ja kouluvaatteet, harjoiteltiin koulumatkan kulkemista ja toivottiin, että koulusta löytyisi kavereita.

Lukeminen ja laskeminen opeteltiin vasta koulussa. Muut perustaidot oli opeteltu kotona, myös se, että pitää odottaa vuoroaan. Eipä tainnut meidän pikkukoululaisten kurinpidossa olla haastetta. Vanhempamme eivät myöskään nostaneet meteliä, vaikka meitä olisi hiukan kuritettukin. Pikemminkin kotona saattoi odottaa vielä tukkapölly.

Kaikki ei todellakaan ollut ennen paremmin kuin nyt. Jotakin sentään kaipaan tähän päivään. Kyllä aikuisen pitää olla koulussa se auktoriteetti, jota kunnioittavat sekä lapset että heidän vanhempansa ja kyllä sillä opettajalla pitää olla riittävät keinot kurin pitämiseen. Valtaan kuuluu koulussakin myös vastuu eli mitään mielivaltaisuutta ei toki pidä hyväksyä.

Joskus koulukeskustelussa tuntuu unohtuvan, että kouluun tullaan oppimaan niitä taitoja, joita elämässä tarvitaan. Se ei ole paikka, jossa on aina kivaa, eikä tarvitsekaan olla. Aikuisenakaan ei aina saa tahtoaan läpi sen enempää kotona kuin työpaikalla. Sen sietäminen on helpompaa, jos asiaa on tullut harjoitelleeksi jo lapsena.

Mutta palataanpa vielä niihin kengännauhoihin, perunoihin ja pyllyn pyyhkimiseen. Satuin näkemään haastattelun, jossa opettaja kertoi, ettei voi auttaa ekaluokkalaisia pukemisessa tai vessakäynneillä, vaikka vanhemmat sitä joskus toivovatkin. Viimeistään nyt on siis syytä opettaa ne taidot lapselle. Kuoriperunoita ei taida koulussa olla edes tarjolla.

Nyt on enää neljä yötä koulun alkuun. Sopii toivoa, että niin pienillä kuin isommillakin koululaisilla on edessä hyvä oppimisen vuosi, innostavia opettajia ja kivoja kavereita.

Liisa Ängeslevä

Kannuksesa kasonnu

#