perjantai 28.2.2020 | 01:27
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Nihkeästi nahkiaista – lämmin ja tyyni sää on pitänyt saaliit pieninä, arvioi kokenut rysäpyytäjä Ahti Penttilä Himangalta

Kaisa Suomala Lestijoki
To 12.9.2019 klo 09:25

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

– Sata olis hyvä. 99 on vähän mutta sata paljon.

Näin määrittelee himankalainen Ahti Penttilä sopivaa nahkiaisen päiväsaalista. Tai yösaalista: ympyräsuinen leuaton vaelluskala ei valoisan aikaan liiku, vaan on yökulkija. Siksi rysä käydään kokemassa aamulla.

Nahkiaisrysiä on Lestijoen suulla Himangalla kilometrin, parin matkalla. Pyynti on aloitettu heti kun nahkiaisen rauhoitusaika on loppunut 15.8. eli ensimmäiset saaliit saadaan yleensä elokuun 16. päivän aamuna. Ne, jotka nahkiaisesta pitävät, odottavat kautta.

– Kyllä sitä odottaa, ja tässä on useampia veneitä aamulla soutelemassa. Rantaan kerääntyy porukkaa, kysellään saaliista, Penttilä sanoo.

Pieniä ovat saaliit tänä syksynä olleet, ja Ahti Penttilällä on syystä selvä näkemys: loppukesän ja alkusyksyn leppeät säät eivät ole lajin käyttäytymiselle otollisia. Ei ole tuullut mereltä. Ei ole satanut, eli maalta on tullut jokeen hyvin vähän vettä samentavaa humusta. Lisäksi jokivesi on pysynyt nahkiaiselle aivan liian lämpimänä.

– Se on vieläkin kuuttatoista, kahdeksaatoista astetta. Nahkiainen liikkuu kymmenen asteen tai sitä alemmissa lämpötiloissa paremmin. Ja maavesiä saisi tulla. Nahkiainen ei pidä kirkkaista vesistä.

Penttilällä on erikseen kalastusvene Pikku-Mansikassa ja kalakämppä saaressa merellä. Nahkiaisrysällä hän käy pienellä soutuveneellä.

Köydestä kiinni, ja sieltä pyyntiväline nousee. Rysän perukoilla niitä näkyy, tummanharmaita eläväisiä puikuloita, jotka kiemurtelevat kasassa kuin nippu pieniä käärmeitä. Nipusta kuuluu – yllättävää kyllä – pientä kirskuvaa ääntä.

– Mitä mahtavat jutella, Ahti Penttilä kuittaa päästäessään saaliin rysästä veneen pohjalle. Kiemurtelevien nahkiaisten seurana on joitakin pikkukaloja, esimerkiksi pikkuruisia raitakylkisiä ahvenenpoikasia.

– Eipä täällä paljon ole, mutta parahia aamuja tälle syksylle. Parikymmentä, ja ihan hyvän kokoisia, kalastaja laskeskelee.

Penttilä uskoo saaliiden nousevan pikku hiljaa, kun säät muuttuvat. Täysikuu pitää kalan tosin piilossa.

Nahkiaista saa pyytää talven ylikin, huhtikuuhun asti, mutta käytännössä rysä- ja mertapyynti loppuu kun joki jäätyy. Rysiä on Penttilän mukaan Lestijoessa Himangalla parillakymmenellä kalamiehellä, ja lisäksi Raumankoskella on muutamia ”kassimiehiä”, jotka kalastavat nahkiaista merralla.

Sukukypsät nahkiaiset nousevat jokiin yleensä elo-lokakuussa, vaikka niiden kutu tapahtuu vasta seuraavan vuoden touko-kesäkuussa. Jokeen nousseet nahkiaiset paastoavat loppuelämänsä ja ne kuolevat pian kudun jälkeen. Pyyntikelpoinen nahkiaiskanta on noin 30 joessa Suomessa.

Penttilän tämänaamuiset kiemurtelijat pääsevät takaisin jokiveteen, sumppuun, johon kalamies kerää useamman aamun saaliit. Hänen mielestään niistä kannattaa laittaa ruokaa vasta sitten, kun niitä on vähän enemmän – mielellään se satakunta. Sitten hän vie ne kotiin, perkaa, pesee, ripustaa yön yli kuivumaan ja paistaa aamulla pannulla.

– Hiilloksellakin pystyy, mutta minä käytän pannua. Nahkiaisen makua ei voi verrata mihinkään muuhun kalaan, se on aivan toisenlainen. Korkea rasvapitoisuus sillä on, 30 prosenttia, Ahti Penttilä tietää.

#