maanantai 25.5.2020 | 10:59
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Joni Mäki-Petäjän pääkirjoitus: Kyläyhteisöjen merkitys korostuu poikkeusaikoina

To 21.5.2020 klo 05:30 | päivitetty la 13:20

Aika moni meistä on joltain kylältä kotoisin. Voi sanoa, että jokainen. Lestijokilaakson taajamatkin muodostuvat pienistä kylistä. Aika moni on kotoisin myös sivukylältä, tai väkevämmin sanottuna syntynyt syrjäkylällä.

Kylien merkitys on edelleen vahva ja ne luovat puitteet asukkaille kuulua johonkin isompaan ryhmään, kyläyhteisöön. Poikkeusaikoina kylien merkitys vain korostuu henkisenä kotina kyläläisille. Kylien sosiaalinen merkitys on vahva. Kyläläisten kanssa keskustellaan, pidetään yhteyttä ja kokoonnutaan yhteen. Se on sitä parasta sielunhoitoa korona-aikana.

Kyläkouluja on kiihtyvällä tahdilla pistetty kiinni ja vaikea nähdä, että trendi tulee pysähtymään tulevaisuudessakaan. Tietenkin taustalla on väkimäärän lasku, mutta on taustalla myös keskittämisen ihannointi. On mielenkiintoista seurata vaikuttaako koronaepidemia kyläkoulujen sulkemisvimmaan vai aletaanko jatkossa jopa suosimaan pienempiä kouluja?

Kyläkoulukasvattina olen kyllä hieman skeptinen, että kertaalleen suljettuja kouluja alettaisiin avaamaan, ainakaan kuntien toimesta. Toisaalta kyllä se koronakin yllätti minut ”housut kintuissa”.

Itse olen Välikannuksen, nyt jo suljetussa, kyläkoulussa opintaipaleeni aloittanut. Pienessä kyläkoulussa sain turvallisen kasvuympäristön ja opin toimimaan eri-ikäisten luokkakavereiden kanssa. Osin pakon sanelemana, kun aloittaessani koulu oli vielä kaksiopettajainen. Silti väitän, että siinä oppi nykykielellä ”verkostoitumaan” kaikenikäisten kanssa, ja josta on ollut hyötyä myös jatkossa työurallakin.

Kyläkoulun kotoinen ilmapiiri rohkaisi koululaisia luovuuteen ja omaan kekseliäisyyteen. Sai olla juuri sellainen kuin oli. Täytyy tässä vaiheessa kiittää ensimmäistä opettajaani Witikan Helviä. Helvi laittoi pienillä eleillä ja ohjauksella ensinnäkin pojankoltiaiset kuriin, mutta samalla myös kannusti meitä omatoimiseen ajatteluun ja tekemiseen.

Kannuksen yläasteelle meno oli sitten aikamoinen shokki, kun siellä oltiin kaikki samaa massaa. Nivelvaihe on tietysti muutenkin jo haastava, mutta kyllä siinä ainakin luovuus sai aikamoisen iskun palleaan. Yhdessä yössä kyläkoululaisesta piti tulla ”iso” yläastelainen. Onneksi kyläkoulun idut kuitenkin versoivat niin voimakkaasti, että putkahtivat lopulta esiin myöhemmässä vaiheessa.

23.5. korjattu opettajan nimi Witikan Helviksi, ei Wirkkalan.

#