torstai 22.10.2020 | 12:51
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Tuula Kailajärven kolumni: Lammaspyörä ja muita kaksirattaisia

To 20.8.2020 klo 07:05 | päivitetty ti 08:15

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kuluneena kesänä pienet pyöräilijät ovat kurvailleet pihatietämme erityisen tiuhaan. Isonsiskon saadessa uuden ajokin, vanhempi siirtyi pikkuveljelle.

Aina sukupolvien ajatukset eivät kulje yksiin. Kahvipöydässä näet totesin puolisolle, kuinka kiitollinen hänestä olenkaan. Kuusivuotias vastasi siihen heti: ”Niin, kun se korjasi!” Jäin vähän suu auki, ajatukseni oli että korjasi minut talteen jostain. Mutta poika tarkoittikin, että pappa korjasi aamullakin hänen pyöränsä. Korjauksista huolimatta ”perintöpyörän” renkaat jumittuivat ja viimeisenä temppunaan se räjäytti renkaasta ilmat ulos. Lopuksi päädyimme lupaamaan sille seuraajan. Tyttömäinen ajokki vaihtui mustavihreään komistukseen.

Muistan, miten itse kaksirattaiseen ajopeliin tutustuin. Ensimmäinen oli musta ”lammaspyörä” jonka sarvet haisivat inhottavalle. En tiedä oliko syynä se, että sen sarvissa kuljetettiin lampaille juomaämpäreitä. Seuraava pyöräni oli siskon vanha tummanpunainen ”Monarkki”, joka oli suuri ylpeyteni. Sillä ajelin kansakoulun pihalle aina viittä vaille yhdeksän, ei kertaakaan liian aikaisin. Sillä ajoimme kaksin siskon kanssa urheilukentältä tullessa kolarin, yhtäkkiä vain etuhaarukka putosi tiehen ja me lensimme päistikkää maahan. Polvet vuotivat verta ja taisi kämmenetkin paikkausta tarvita. Pyörä korjattiin ja taas matka jatkui!

Toisenkin kerran sama menopeli vei minut ”huonoille teille”. Rippikoulukeväänä ajoin kirkonmäkeä alas vauhdilla ja jostain syystä ajauduin ojaan ja sähköpylvääseen. Sain aivotärähdyksen ja pyörämatka vaihtui postiauton kyytiin.

Aikuistuessa omat, sivukyläläisen pyöräilyni jäivät, muuttaessani pois kotikylältä. Aikanaan sain uudenkin polkupyörän, isän ajaessa Kokkolasta Helkaman pihaamme. Tämäkin menopeli siirtyi eläkkeelle aikanaan, taitaapa oleskella vanhan saunan eteisessä nykyisin.

Uutta mummopyörää lähdimme hankkimaan oikein pyöräliikkeestä Kälviältä. Valkoinen Valencia komeilee pihalla kulutukseen valmiina. Ehkä sitten polvioperaation jälkeen annan turhamaiselle valinnalleni jotain tehtävää.

Ihastelen kovin niitä ikäihmisiä, jotka pyöräilevät kymmeniä kilometrejä päivittäin.

Kuitenkin kuluneen kevään ja kesän ajan olen innostunut enemmän pyöräilystä omassa treeniteatterissa kuntopyörän kera. Aikoinaan katsomatta jääneet, Areenan tarjoamat Metsolat ja Pieni talo preerialla ovat viihdyttäneet enemmän ja huvikin on ollut kaksinkertainen. Kävellessä tuuliset kevät- ja kesäsäät ovat tuntuneet paljon leppeämmiltä, joten taidan edelleen jatkaa lenkkareiden kulutusta.

Tuula Kailajärvi

vaimo, äiti ja mummu Alaviirteeltä

#