torstai 22.10.2020 | 12:33
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Pekka Huovisen kolumni: Kotka, Rankki: ohutta yläpilveä…

To 24.9.2020 klo 06:30

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Pandemia paimensi kotimaisemien matkailijaksi. Oikein mieltä virittelevää kyllä sekin. Yhdeksi kohteeksi valikoitui Rankin saari, Kotkasta noin tunnin venematkan päässä, ulkona Suomenlahdella. Saari oli tiukasti napitettua armeijan aluetta vuosikymmenten ajan, ja se näkyy tyhjinä kasarmipuitteina edelleen. Toiminta on siirtynyt saarelta pois jo vuosia sitten. Samalle matkalle, omalle nostalgiatripilleen sattui Sapokan lähtölaiturissa ikämies, joka kertaili noin 30 vuoden takaista saaripalveluaan. Armeijan viestikeskus oli saarelle komennetuilla ympärivuorokautisena päivystyspisteenä ja toinen osastollinen hoiteli kohtaansa viereisellä sääasemalla. Joka toinen viikonloppu pääsi armeijan vuoroveneellä mantereelle, mutta muu aika kierreltiin saarta ja kivien potkiskeluksi tuppasi kuulemma vapaa-aika rypistymään.

Vuoroveneemme henkilöstö kiirehti nostamaan kahvipannun tulille ja kiehautti lohisopan entisissä ruokalan ja sotilaskodin tiloissa. Nelisen tuntia kun oli aikaa saareen lähemmin tutustua. Tiesivät kertoa, että lomaveneilijä saa saarelta nykyisin matkapalveluita sen mukaan mitä mieli tekee ja rahapussi kestää. Mutta jatkuvaa asutusta ei saarella enää ole. Ilmatieteenlaitokselle siirtynyt sääasemakin on kylmä, toimii etäohjattuna. Tulee kyllä yleiseen tietoisuuteen joka päivä Yleisradion ”Merisää” lähetyksestä.

Pari viikkoa aikaisemmin oli juhlittu koronan takia väliin jääneet viisikymppisjuhlat entisissä sairaalan tiloissa. Kaupunginosansa hulppean kokoinen hoivapaikka oli vaihtanut toimintaprofiiliaan ja tarjosi halullisille puitteita ja kattauksia joukkotapaamisiin, kullekin toiveittensa mukaan. Laulutaloksi itseään nimitti ja sekin toiminnan muoto tuli illan mittaan kyllä tutuksi.

Liikkuminen eri puolilla näyttää näitä entisiä kansakunnan kehitysportaita. Puolustusvoimat ovat ryhmittyneet uudelleen ja laajoja kasarmialueita tyhjeni. Mm. Oulussa SA-sairaalan, tykistön ja jv-prikaatin lähteminen värähdytti ison kaupungin asukaslukuviisareita, kiinteistötaseesta puhumattakaan. Kehäkolmosen ulkopuolella kunnista ja kaupungeista on tyhjentynyt tuhansia pikkukouluja ja hoito-/huolenpitopaikkoja on sulkenut ovensa alkuperäisille tehtävilleen. Jossakin päin satasella myydyssä kansakoulussa tehdään nykyisin taidetta tai koulupiha on poroelon kiekerönä. Toisaalla entinen kasarmialue on yhteisinä virkistys- ja marjamaina.

Jotkutkatselevat muutosta kulmat kurtuilla. Nostetaan tuulta kyläkoulun tai VPK:n talon puolustamiseksi ja syypäiksi tilojen tyhjenemiselle nimetään ”niiden muiden” tarkoituksellinen harmin aiheuttaminen. Nostalgia- ja kotiseuturetkeilyllä on – ja tulee olla – sijansa, mutta lakin lippa on syytä pitää eteenpäin käännettynä. Parantunut infra ja väestökehitys ovat reilusti puolittaneet 30 vuoden takaisen koulujen tarpeen ja vähäväkisempi armeija on keskittynyt uusiin asemiinsa. Ratkaistavana on se, miten vanhoja tiloja ja pohjia osataan käyttää nyt ja huomenna. Mielellään yhtä vaikuttavasti kuin aikanaan alkuperäisiä.

Pekka Huovinen

Entisen kyläkoulun ja Hiukkavaarankoulima

#