keskiviikko 2.12.2020 | 12:05
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Tuula Pöyhtärin kolumni koronakurimuksesta: "Telakalla"

To 19.11.2020 klo 06:05

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

"Muista silloin minua, kun kirppu puree sinua."

Ennen muinoin kynäiltiin tyttökaverien muisto - ja kiiltokuvakirjoihin tuotakin lorua. Pureehan se kirppu, jos iholle pääsee ja siksi toivotus on kai ollut vähintäänkin aiheellinen.

Menneinä kuukausina on meillä kirppuarmeijaakin suurempana riesana ollut COVID-19 virus. Tämä koronavirus, on jämähtänyt paikkaan, jota maapalloksi kutsutaan. Paljonkos tälle voi, mutta aina sitä sentään hennoo ystävälle lohdutusvärssyn vääntää.

Alkuperäisideaa seuraten se saattaisi mennä vaikka näin: "Muista silloin minut, kun korona kaataa sinut."

Mahtaisi tuollaisen toivotuksen jälkeen kynäilijä olla yhtä ystävää köyhempi.

"Elämme vaikeita aikoja."

Tuo taannoin televisiossa kuultu, huvittavaksi tarkoitettu hokema saattoi silloin naurattaa, mutta näinä päivinä ei sama nokkeluus anna nauruhermolle paljoakaan löysää. Oletettavasti yhä useampi ymmärtää, että elämme vaikeita aikoja ihan tahtomattamme. Erityisesti meille riskiryhmäläisille tämä aika saattaa näyttäytyä hankalana ja niinpä monet ovat, annettujen ohjeiden mukaan telakoituneet koteihinsa.

Salakavala virus ei läheskään aina päästä ihmistä käsistään pienillä flunssaoireilla, eikä se tullessaan katso henkilöön. Kenellekään ei ole häpeäksi suojautua koronalta. Päin vastoin. Hengityssuojain kasvoilla on elämää kunnioittava ratkaisu itseämme ja muita ihmisiä kohtaan.

Ilmeisen hyvät tavoitteet on tämän hetken säädöksillä ja suosituksilla, jotka yrittävät suojella kaikkia kansanryhmiä virukselta. Kasvomaskit, käsihygienia ja turvavälit ovat kuin pitkospuita suolla ja niillä on hyvä pysyä, jotta ei joudu suonsilmäkkeeseen. Armollinen ajatus on pitää myöskin vanhukset hengissä ja kaukana epidemiasta.

Vaikka Suomessa päivittäiset koronauutiset ovat miltei maltillisia, ja varsinkin täällä jokilaaksossa tilanne vaikuttaa rauhalliselta. Silti välillä syntyy itselle fiilis, että kävelen tärisevin jaloin lasikengissä peilikirkkaalla jäällä, enkä tiedä tulenko kaatumaan vai pääsenkö perille.

Tulee mitä tulee, niin vielä täällä ollaan suositusten mukaan, jokseenkin telakoituneena kotiin ja vankasti elossa.

Tuula Pöyhtäri

himankalainen maskimamma

#