sunnuntai 24.1.2021 | 17:01
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Kirje kyliltä – Joutilas potilas: "Ruusuinen joulu"

To 7.1.2021 klo 06:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Joulu meni ja uusi vuosi vaihtui. Muistan vain yhden uudenvuoden aamun jolloin oli tätä vaikeampi päästä sängystä ylös. Siitä on jo aikaa, ja johtui yllättävästä huimauksesta. Maailma pyöri ja vessaan piti mennä kontaten ja palata sänkyyn vapaalla tyylillä horjuen. Joku nuorista sai ikävän herätyksen mamman tuuraajaksi navettaan ja anoppi soitti päivystykseen kysyäkseen neuvoja. Ensimmäiseksi kysyttiin tietysti mitä oli tullut juotua. Kai pelkkä valvominen oli riittänyt horjuttamaan balanssiani. Arvio tilastani oli lopulta melko viaton asentohuimaus. Vika siis korvissa tai niitten välissä, tiedä häntä.

Tämä vuosi alkoi niin kuin vanha päättyi, eli ruusuisesti. Joulun aatonaattona huomasin saaneeni ihottuman. Pääsin hoitajan syyniin terveyskeskukseen ja ensi silmäyksellä hän totesi: vyöruusulta näyttää. Jouluruusuja olen kyllä nähnyt, mutta ne ovat olleet valkoisia, ja kalliita. Nyt minulla oli punaisia ruusuja tatuoituina siellä täällä kyljessäni ja ihan ilman eestä. Tai ei nyt ihan, apteekista hain samana päivänä lääkärin määräämän ruusujen torjunta-aineen.

Muutenkin peruttu joulu sujui melko mukavasti pillereitä popsien ja rakkojen puhkeamista odottaen. Pieneksi pettymyksekseni ne taisivat oikeitten ruusujen lailla vain kuihtua pois. Lapsena sairastettu saman viruksen aiheuttama vesirokko oli sentään jättänyt pitkäksi aikaa selvän kuopan keskelle otsaa. Oikeasti vyöruusu on melko kivulias ja jättää joskus jälkeensä ilkeää hermosärkyä, joten paras olla nöyränä ja toivoa että kipuilu jolla vuosi alkoi, jäisi vain muistojen joukkoon, niin kuin edellä mainittu huimaus.

Hyvänä puolena joutilaisuudessa on että ehtii lukea. Jouluna sainkin luettua ”Kuningasmetsuri”- kirjan. Suosittelen! Ala on varsin miehinen, mutta kirja on äärimmäisen tarkka kuvaus paitsi metsurin työstä, myös siitä miten iso perhe ja erityisen ahkera Jaakko kovalla työllä ansaitsivat elantonsa, vaikka naapurit yllyttivät muuttamaan Ruotsiin. Guinnessin kirjoihin päässyt voimamies lumoaa erityisesti ihmisenä. Metsä oli hänen vihreä kuntosalinsa ja sitä se on yhä monelle metsänomistajalle ja metsässä työtä tekevälle. Moni lukija, joista minä yhtenä, jää varmaan harmistelemaan, ettei Jaakolla ollut naisten suhteen onnea, vaan tuli petetyksi. (Nämä naisjutut mainittiin tosin vain parilla sivulla.) Hienoa että toimittaja R. Jussila on tämän erilaisen elämänkerran koonnut. Metsän tuoksu jää vaikka kirjan sulkee, ehkä johtuen omasta aidosta joulukuusesta, mutta siltikin.

Eilen jututin mustarastasta joka tuntui empivän onko tuo akka vaarallinen. Sanoin sille että istu sinä ihan rauhassa, minäkin otan iisisti. Omatunto kyllä yrittää patistaa: ylös, ulos ja lenkille. Noudatan kuitenkin kiltisti hoitajan suositusta: muista levätä. Se pätee varmaan meille kaikille. Hyvää alkanutta vuotta 2021!

Joutilas potilas

Vika siis korvissa tai niitten välissä, tiedä häntä.

#