Keskiviikkona se sitten alkoi. Mutkalammin tuulivoimapuiston näkyvin, ja samalla haastavin, vaihe. 69:n voimalan osat liikutetaan maanteitä pitkin paikoilleen Raahen ja Kalajoen satamista. Suunnitelman mukaan kuljetukset kestäisivät kesäkuuhun saakka. Näin täysin ulkopuolisena aikataulu kuulostaa varsin optimistiselta. Jos kuljetusrumba on juhannukseksi ohi, voi tuulivoimayhtiö ja alueen asukkaat avata hyvällä omallatunnolla kylmän juhannusoluen. Toivotaan näin.

Juuri Kannus-Himanka välin ajaneena pessimisti herää sisälläni. Vai onko se sitten realisti, joka siellä heräilee? Tie on niin jäinen ja polanteinen sekä lumen takia entistä kapeammaksi muuttunut, että tuntuu suorastaan karmealta ajatella siihen pahimmillaan pituudeltaan 70-metriset tuulivoiman osat, jotka ovat leveimmillään jopa yli 6 metriä. Myös aavalla puhaltava tuuli saa pöllyävän lumen liikkeelle ja samalla näkyvyyden todella minimaaliseksi Himangantiellä.

Mutkalammille menevä Rautiontie on, jos mahdollista, vieläkin polanteisempi ja kapeampi. Puhumattakaan pikkuteistä, joita perillä odottaa. En epäile ollenkaan, etteivätkö kuljettajat ole rautaisia ammattilaisia tällaisissa erikoiskuljetuksissa. Silti tämä ajankohta kuljetuksille laittaa miettimään pitkään. Täytyy toivoa todella, ettei mitään onnettomuuksia pääse tapahtumaan. Läheltä piti -tilanteita tuskin pystyy edes välttämään.

Kuljetuksien edessä on onneksi saattoauto. Vastaantuleva liikenne pysäytetään ja ohjataan levikkeille ja risteyskohtiin. Jos vain pystyy välttämään liikkumisen alueella, se kannattaa tehdä. Asukkaille se on luonnollisesti sula mahdottomuus. Kuljetukset ajoittuvat maanantaista perjantaihin klo 10-15 ja 18-22 sekä sunnuntaisin kello 18-22 väliselle ajalle, joten se on varmaa, että jossain vaiheessa asukkaat joutuvat tekemisiin kuljetusten kanssa.

Erittäin suurta varovaisuutta kaikille alueen asukkaille, ja myös pitkää pinnaa. Toivottavasti juhannussaunassa voidaan huokaista ja todeta, että kaikki meni kuin menikin hyvin!