lauantai 2.7.2022 | 10:47
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Pääkirjoitus

Joni Mäki-Petäjän pääkirjoitus: Sota jättää synkän varjon sukupolvien ajaksi, särkynyt mieli seurasi rintamalta palanneita hautaan saakka

To 3.3.2022 klo 06:00

Sota jättää ikuiset arvet sotaan joutuneille siviileille ja sotilaille. Sodan pitkä varjo seuraa useita sukupolvia. Meillä suomalaisilla on näistä arvista kokemusta.

Sodan särkynyt mieli seurasi rintamalta palanneita hautaan saakka. Kykenemättömyys puhua ja käsitellä sodan julmuuksia sai aikaan monenlaista lieveilmiötä. Jopa syyllisyys sodasta selviytymisestä hengissä saattoi vaivata loppuelämän. Joissakin rintamamiesten perheissä sodan aiheuttama ahdistus näkyi väkivaltaisena käyttäytymisenä ja liiallisena alkoholinkäyttönä.

Etenkin sodan jälkeisinä vuosina ajan henki oli, ettei vaivoista saa valittaa. Hammasta purren painettiin vaikka ahdistus kalvoi mieltä. Toki sodan jälkeinen sukupolvi mahdollisti Suomen nopean jälleenrakentamisen, mutta henkisestä hyvinvoinnista tuskin kukaan puhui mitään.

Tähän peilaten Putinin hyökkäyssota Ukrainaan on paljon pidempi kuin pelkät sotatoimet alueella. Ukrainalaisten arvet kestävät sukupolvien ajan.

Lasten kohtalo sodan julmuuksien keskellä on inhimillisesti ottaen aina se pahin. Lapset eivät ymmärrä sotaa ja tappamista, josko sitä ei ymmärrä kukaan vanhempikaan, mutta lapselle koko sodan ajatus on täysin käsittämätön.

Ukrainalaisten hätä ja ahdistus ovat suurta. Suomessa asuvat ukrainalaiset ovat yhteisönä kokoontuneet tukemaan Ukrainaa. Yhteisöllisyys nostaa päätään suomalaistenkin keskuudessa. Suomalaisten on helppo samaistua ukrainalaisiin omien sotakokemuksien kautta. Myös meitä uhkasi toisessa maailmansodassa iso ja julma itänaapuri.

Suomen ja Euroopan suhde Venäjään muuttuu peruuttamattomasti Ukrainan sodan myötä. Mikään ei ole ennallaan. Suomeen ei välitöntä uhkaa kohdistu. Yksi asia on muuttumaton Suomen ja Venäjän suhteessa. Se on maantiede ja yli 1000 kilometriä yhteistä rajaa. Sen kanssa meidän pitää elää jatkossakin, olimme sitten Naton jäseniä tai emme.

Kaikesta huolimatta peräänkuuluttaisin malttia ja harkintaa päätöksenteossa. Puolustukseen on satsattu Suomessa hyvin, siitä hyvä osoitus on uusien hävittäjien hankkimispäätös. Varautuminen on ollut viisasta.

Ukrainan kriisi on meille jälleen opettanut, että ihmismielen synkimmät sopukat elävät ja voivat hyvin myös Euroopassa. Vain ymmärtämällä toisiamme ja vuoropuhelulla eri kansojen kesken voimme rakentaa pysyvää rauhaa.

Nyt tuo rauha tuntuu olevan kaukana, mutta toivoa emme saa menettää.

Emme edes julman diktaattorin edessä.

#