lauantai 2.7.2022 | 11:45
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Pääkirjoitus

Joni Mäki-Petäjän pääkirjoitus: Roustaus on ajan henki?

To 28.4.2022 klo 08:50

Kovin kylmältä ja karulta näyttäytyy maailma juuri nyt keväällä 2022. Venäjän hyökkäsyssota on jäävuoren huippu ja jatkuva sotauutisten seuraaminen uuvuttaa kuin vaivihkaa katsojansa. Välillä on kerta kaikkiaan pakko laittaa stoppia seuraamiselle jo oman henkisen hyvinvoinnin takia.

Muutenkin nykyaika on kovin mustavalkoinen. Vastakkainasetteluja haetaan ja toisen mielipidettä tuntuu olevan aika monella hankala kunnioittaa. Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta siitä huolimatta toisen kunnioittaminen täytyy olla aina kaiken lähtökohta.

Ajan henkeä kuvaa ehkä liiankin kouriintuntuvasti MTV3:n uusi roustausohjelma. Julkikset pilkkaavat luvan kanssa toisiaan oikein kunnolla. Varmasti ohjelmaan lähteneet henkilöt ja studioyleisö ovat sinut asian kanssa, mutta ovatko kaikki television katsojat? Ohjelmaa taatusti katsoo moni alaikäinenkin. Ohjelman idea on siis pilkata mahdollisimman roisisti toista julkkista. Mitä alatyylisempää ivailua, sen makeammat naurut. Myönnän, että olen itsekin nauranut mukana, mutta onko formaatti oikealla paikalla? Kovin huonosti ohjelma mielestäni tähän kevääseen sopii. Yleensähän roastauksia on ollut ravintoloissa, joihin on ostettu tapahtumaan lippu. Ihan koko kansa ei ole paikalla ollut. Mutta ajan kuva kai se on tämäkin?

Kyllä tämä aika ennemminkin kaipaisi rikkomisen sijaan rakentavaa keskustelua. Samaa repivyyttä tuntuu olevan myös somessa. Ihan joka kerta ei ole pakko laittaa eriävää ja roustavaa mielipidettä nettiin. Pieni miettiminen ennen entterin painallusta voisi olla usein paikallaan.

Samaa rikkomisen henkeä tuntuu olevan myös julkisessa päätöksenteossa. Kompromissien ja neuvottelujen sijaan haetaan yhä enemmän päätöksiä oikeudesta. Oikeuslaitos on tietenkin tarpeellinen ihmisten oikeusturvan takia. Mutta olisiko syytä hieman kauemmin pohtia ja hakea ratkaisua muita kanavia pitkin? Kyllä oikeuslaitos tulisi olla se aivan äärimmäinen keino, jonne mennään vasta kun kaikki kivet on käännetty. Eikä oikeuslaitoskaan se autuaaksi tekevä ole. Harvoin ne asiat sieltäkään tulevat ulos ikään kuin kaiken muuttaneena.

#