Kukapa ei olisi syyllistynyt toisen kanssaihmisen huomiotta jättämiseen. Ollaan kuulevinaan mutta ei kuunnella.

Nykyisin elämä on todella hektistä ja täytyy olla koko ajan saatavilla. Muuten sitä ei ilmeisesti koe olevansa tarpeeksi tärkeä. Mutta olemmeko sittenkään läsnä, vaikka olemme saatavilla.

Kovin mustavalkoiseksi tuntuu muutenkin maailma menneen. Joko olet meidän puolella tai sitten olet meitä vastaan.

Valitettavasti tällainen mentaliteetti on rantautunut myös Lestijokilaaksoon. Aidon yhteistyön ja kompromissien etsimisen sijaan yhä enemmän haetaan vastakkainasettelua. Se on tuhoisa tie tälle jokilaaksolle.

Onneksi tähänkin voi vaikuttaa jokainen itse omilla teoillaan ja sanavalinnoilla. Se ei tarkoita edelleenkään etteikö asiasta kuin asiasta voi esittää kritiikkiä. Se kuuluu demokratiaan ja vie myös yhteiskuntaa eteenpäin.

Niin kritiikin antamisessa kuin vastaanottamisessa on usein puutteita. On helppo sanoa, että asiat pitäisi ottaa asioina. Tietenkin näinhän se pitäisi tehdä. Mutta kuinka usein asiat kuitenkin henkilöityvät ja kohta ollaankin jo haukkumassa vastapuolta henkilökohtaisista ominaisuuksista.

Jokainen varmasti tuntee välillä vihan ja katkeruudenkin tunteita. Mutta kuinka osata käsitellä ne, eikä lähteä primitiiviseen reaktioon tunteiden vallassa? Siinäpä pohdittavaa.

Aika usein me syytämme omasta pahasta olostamme muita. Kyllä se paha olo useimmiten kumpuaa kuitenkin ihmisestä itsestään. Omaan käytökseen ja tapoihin voi vaikuttaa. Toiseen voi vaikuttaa korkeintaan oman käytöksen kautta. Kun keskittyy välillä itseensä ja omiin ajatuksiin, voi myös oppia kuuntelemaan aidosti kanssaihmistä.